Hiljainen puisto, ei linnun laulua muutamaa kurkien töräytystä lukuunottamatta, puiden lehdet eivät kahise. Tunnelma on hieno!

Arboretumissa syksyn työt ovat kiivaimmillaan, tosin rauhallisella sykkeellä, kiirettä ei ole. Kokonaan uusi rodoalue on viittä vaille valmis, lähes 60 atsalea- ja alppiruusupensasta omista siemenkylvöistä on alueelle elokuun aikana istutettu (adalmina japonicum, luteum, berryrose, Mikkeli, Haaga, Helsingin yliopisto ja joitakin muualta siirrettyjä taimia). Lisäksi paikan tunnelmaa lisäämään; köynnöshortensia, amerikan- ja mustajalopähkinöitä, punasaarni, metsälehmus, vuorijalava, kotkansiipiä, tuoksukorjenpolvia ja kiviä. Mitä vielä? Se selviää istumalla rauhallisesti kannon päällä ja ajattelemalla. Syksy on puutarhassa uuden luomisen parasta aikaa!

Eilen oli arboretumin tämän kesän viimeinen aukiolopäivä yleisölle.
Saimme kesän aikana kohdata tuhansia iloisia puutarhoista ja luonnosta kiinnostuneita ihmisiä, niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Palaute vierailijoilta on ollut poikkeuksetta kannustavaa, kiitos kaikille.
Kiitos myös hyville yhteistyökumppaneillemme, ilman apuanne ei arboretumia voi pitää auki yleisölle.

Syksyn aikana rakennamme puistoa edelleen, uusi suurehko rhododendron alue valmistuu, nykyisiä alueita kehitetään ja joitakin puutarhan rakenteita uusitaan.

Ensi kesänä tavataan, mukavaa syksyn odotusta kaikille!

Leila ja Erkki

Isolehtikatsura (Cercidiphyllum magnificum) kasvaa luontaisena vain Japanin pääsaaren Honshun keskiosien vuoristoissa. Puhjetessaan pronssinväriset lehdet ovat herttatyviset ja suuremmat kuin pikkulehtikatsuralla (C. japonicum). Syksyllä lehdet saavat upean vaaleanpunaisen, violetin ja keltaisen syysvärin. Pudonneiden lehtien paahdettua sokeria muistuttava tuoksu täyttää ilman.

Suomessa isolehtikatsura on menestynyt hyvin etelärannikolla ja siitä kehittyy pieni siro-oksainen yksirunkoinen puu. Nuorena latvus on kartiomainen, mutta puun ikääntyessä se pyöristyy. Isolehtikatsura vaatii rehevän ja aina kosteana säilyvän, hapahkon muhevan kasvualustan sekä muiden puiden suojaa kevätahavaa ja halloja vastaan.

Kangasalan arboretumissa kasvaa yksittäinen 12 -vuotias isolehtikatsura suojaisella paikalla Aurinkorinteen yläpäässä. Se on ollut nopeakasvuinen, nyt jo kuusi metriä korkea. Minkäänlaisia talvivaurioita ei ole koskaan esiintynyt.

Arboretum Frick suljetaan yleisöltä v. 2023 ensi sunnuntaina 13.8. Yleisölle arboretum on auki enää tänään torstaina ja sunnuntaina klo 12-16. Tervetuloa!

Kuvat; Matti Frick

Puistomme kesän viimeinen viikko yleisölle on alkamassa. Olemme auki vielä su 6.8, to 10.8. ja su 13.8. klo 12-16. Keskitymme loppuvuoden aikana arboretumissa uusien alueiden luomiseen ja nykyisten parantamiseen.

Kuva 15.6. pihallamme järjestetystä Kangasala Classic-kamarimusiikkifestivaalin avajaiskonsertista. Alttoviulisti Hanna Pakkalan konserttia oli kuulemassa yli 400 vierasta. Hieno tilaisuus ja upea yleisö!

Kuva; Antti Harkko

Maakkia (Maackia amurensis)

Harvinainen puu. Maakkia on hitaasti kasvava pieni lehtipuu, jolla on avoin pyöreä latvus, josta tulee myöhemmin leveä sateenvarjon muotoinen. Lehdet ovat tumman oliivinvihreät ja kukat pystyssä olevia tuoksuvia, valkoisia hernemäisiä. Puu lisää maisemassa kauneutta erikoisen värisillä lehdillään.

Maakkia on kotoisin Itä-Aasiasta Siperian ja Kiinan rajalta, josta venäläinen tutkimusmatkailija Rikhard Karlovich Maakia (1825-1886) löysi sen Amur-joen laaksosta. Maakkia kasvaa kotiseudullaan tuoreissa, runsasravinteisissa jokilaaksojen rinnemetsissä ja rantametsissä. Maakkia kehittyy komeimmilleen valoisalla, avoimella kasvupaikalla, mutta mannerilmaston kasvina se puhkeaa lehteen aikaisin ja keväthallojen aikaan hyötyy kevyestä varjostuksesta ja suojapuustosta. Muiden hernekasvien (Fabaceae) tapaan sen juuristo kykenee sitomaan typpeä suoraan ilmasta, ja lehtikarikkeella on maata parantava vaikutus.

Maakkiaa on viljelty Suomessa vain kasvitieteellisissä kokoelmissa, joissa se kuitenkin on menestynyt hyvin. Puu on eksoottisimpia ja näyttävimpiä kukkivia koristepuita, joita Suomessa voi viljellä. Kangasalan arboretumissa puu on vielä pieni, hankittiin 8 vuotta sitten. Se ei ole kärsinyt minkäänlaisia ilmastovaurioita.

Kuvat; Matti Frick

Kuutamohortensia (Hydrangea paniculata ’Praecox’)

Heinäkuun lopussa puistopensaiden kukintarintamalla on aika hiljaista. Poikkeuksia ovat onneksi näyttävät hortensiat.  Juuri nyt on kukassa kuutamohortensia (Hydrangea paniculata ’Praecox’). Kaikkien hortensioiden kukinnassa erikoista on se, että pitsimäiset, yleensä valkoiset, kukinnot koostuvat pääasiassa ”koristekukista” eli steriileistä laitakukista. Niiden päätehtävä on houkutella pölyttäjät paikalle, mutta ihastuttavat ne kyllä ihmisiäkin. Koristeelliset laitakukat lisäävät kasvin näyttävyyttä, sillä ne säilyvät usein pensaissa kuukausikaupalla ja muuttuvat monilla lajeilla vähitellen kauniin punertaviksi.  Kuutamohortensian kukissa on sekä steriilejä kukkia että ”oikeita” kukkia. Kuutamohortensia on kookas, suurilehtinen, kaunismuotoinen pensas, joka kasvaa kolmisen metriä korkeaksi. Sitä ei tarvitse, eikä juuri kannatakaan, leikata. Kuutamohortensia on hyvä ja varma taustapensas aurinkoon ja puolivarjon siimekseen.

Kuutamohortensia on yksi kotimaisista eliittikasveista. Kangasalan arboretumissa näitä on ollut jo yli 30 vuotta. Varma kukkija, talvivaurioita ei ole koskaan ollut.

Kuvat; Matti Frick, Antti Harkko

Turkintammi (Quercus cerris) kasvaa luontaisesti alueella, joka yltää Ranskan kaakkoisnurkasta Slovakiaan ja Balkanille ja sieltä Vähään Aasiaan ja edelleen Syyriaan ja Libanoniin asti. Se on menestynyt harvinaisena myös Etelä-Suomessa ja Kangasalan arboretumissa n. 20 vuotta.

Puu on melko nopeakasvuinen. Sen juuristosta tulee iso ja syvälle yltävä. Turkintammen runko on yleensä suora. Rungon kuori alkaa lohkeilla jo melko nuorena, jolloin runkoon muodostuu kauniita vaaleita juovia. Turkintammen koristearvo pohjautuu suurelta osin sen kauniisiin lehtiin. Lehdet ovat nahkeita, tummanvihreitä, karheita päältä ja alapuolelta hieman vaaleampia ja villakarvaisia. Lehtilapa on kooltaan noin 6–12 cm pitkä ja 3-5 cm leveä. Lehdet ovat pitkultaisia ja tiheään liuskoittuneita. Jokaisessa lehdessä on 4-9 liuskaa. Lehtien syysväri on keltainen-ruskehtava.

Turkintammi on yksikotinen ja tuulipölytteinen. Puu kukkii alkukesällä samoihin aikoihin lehtien puhkeamisen kanssa. Hedenorkot ovat kellanvihreitä ja riippuvia, jopa 8 cm pitkiä. Emikukat ovat pieniä ja lähes huomaamattomia. Tammenterhot ovat kooltaan n. 2-3 cm. Ne ovat aluksi vihreitä ja muuttuvat kypsyessään vähitellen ruskeiksi. Tammenterhot kypsyvät yleensä vasta seuraavana vuonna. Turkintammen terhojen erityispiirteenä on hapsullinen, ”sammalmainen”, pörröinen kehto, joka peittää noin puolet terhoista.

Turkintammi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella, lämpimällä paikalla. Se viihtyy parhaiten runsasravinteisessa, tuoreessa ja läpäisevässä maassa. Pitkän paalujuurensa ansiosta se pärjää myös kuivemmilla paikoilla. Kangasalan arboretumissa turkintammi on n. 5 metriä korkea eikä talvivaurioita ole koskaan ollut.

Kuvat; Matti Frick

Hovijasmike (Philadelphus pubescens) Jos etsit pensasta, joka lisää näyttävyyttä ja draamaa puutarhaasi, niin tässä se on - todellinen päänkääntäjä. Hovijasmike on jasmikkeisiin kuuluva suurikokoinen pensaslaji. Se on kotoisin USA:n Kaakkois-etelästä. Se kasvaa 3 - 5 metriä korkeaksi metsäisillä rinteillä ja avometsissä. Kukkii kermanvalkoisin tuoksuvin kukin heinäkuussa ja on ollut viimeisin kukkija jasmikkeiden parissa. Näyttävä ja terve helppohoitoinen pensas avoimessa ja aurinkoisessa metsäpuutarhassa. Suosii kosteata hieman hapanta maaperää. Kukat ilmestyvät edellisen vuoden oksiin, joten kannattaa leikata tarvittaessa heti kukinnan jälkeen. Kangasalla pensaat ovat kukkineet yli 20 vuotta runsaasti joka vuosi, talvivaurioita ei ole esiintynyt.

Dendrologian seuran valitsee vuosittain puun tai puusuvun. Vuoden 2023 puusuku on Jasmikkeet (Philadelphus), jotka ovat mutkattomien puutarhakasvien maineessa. Ne viihtyvät auringossa ja puolivarjossa tuoreessa maassa ja sietävät paikalle asetuttuaan ajoittaista kuivuuttakin, eikä niillä tavallisesti esiinny kirvoja kummempia vitsauksia. Monet jasmikkeet ovat kestäviä V-vyöhykkeelle asti.

Kuuntele haastattelu täältä

Eksoottisella japaninsiipipähkinällä ( Pterocarya rhoifolia) on näyttävät, saarnimaiset lehdet ja pitkät, roikkuvat hedelmänorkot, joihin siipipalteiset pähkinät ovat kiinnittyneet. Kangasalla norkkojen pituus on lähes 50 cm. Siipipähkinän pähkinöissä on syötävää tuskin enempää kuin kotoisen mäntymme (Pinus sylvestris) siemenissä, eivätkä ne muistuta juuri nimeksikään serkkujaan saksanpähkinää (Juglans regia) tai pekaania (Carya illinoensis). Koristeelliset norkot kuitenkin antavat puulle loppukesästä hyvin omaleimaisen ilmeen. Ruskistuvat siemennorkot pysyvät puussa vielä pitkään lehtien putoamisen jälkeen.

Aasialaisen sukunsa kahdeksasta lajista japaninsiipipähkinä on yksi kestävimmistä. Se on kuitenkin arka keväthalloille. Hallaöinä lehdet hyvin helposti paleltuvat ja mustuvat. Japaninsiipipähkinä viihtyy ravinteikkaalla, kostealla ja syvämultaisella kasvupaikalla.

Kangasalan arboretumissa yli 20 vuotta vanhat siipipähkinät kärsivät ensimmäisinä vuosinaan pakkasista, mutta viimeisen 10-15 vuoden aikana mitään talvivaurioita ei ole ollut.

Kuvat; Joanina Rantala, Sara Vuorela