Norjanruusu (Rosa ’Hurdal’) on Rosa Alba-ryhmään eli neidonruusuihin kuuluva ruusulajike, jolla on kerratut vaaleanpunaiset kukat. Se on saanut nimensä Norjan Hurdalen laaksosta, joka sijaitsee samannimisessä kunnassa Akershusin läänissä. Hurdalsrosen nimellä ruusu tunnetaan ympäri maailman.
Legendan mukaan ruusun toi 1800-luvulla Norjaan Saksan Gießenin alueelta kotoisin ollut nuori merimies, joka rakastui Hurdalen laakson papin tyttäreen. Kertomuksesta on myös versio, jonka mukaan ruusu kasvoi alun perin Hurdalen pappilassa. Perheen poika oli tuonut taimen mukanaan Gießenistä Saksasta.
Ruusun geneettistä alkuperää ei varmuudella tunneta. Sen arvellaan kuuluvan Rosa Alba-ryhmään eli neidonruusuihin. Rosa ’Hurdalilla’ on useita Rosa Alba -risteymille tyypillisiä ominaisuuksia, kuten voimakas kasvu, kerrannaiset, vaaleanpunaiset kukat sekä harmaanvihreät, sahalaitaiset, suippokärkiset lehdet.
Norjanruusu kasvaa Suomessa 2–3 metriä korkeaksi pensaaksi. Ruusulla on tukevat, aluksi vihreät, vanhempana punaruskeat versot. Versoissa ja oksissa on piikkejä hyvin vähän. Lehdet ovat harmaanvihreät, sahalaitaiset, suippokärkiset. Ruusu kukkii Kangasalla juuri nyt kesä-heinäkuun vaihteesta heinäkuun puoleen väliin miedosti tuoksuvilla, kerratuilla, vaaleanpunaisilla kukilla, toisen vuoden versoilla. Kukat ovat kerratut, halkaisijaltaan 5–7 cm ja sijaitsevat yksittäin. Viihtyy aurinkoisella tai kevyesti varjoisalla kasvupaikalla, tuoreessa, runsasravinteisessa maaperässä, mutta lajike sietää myös köyhää maaperää. Kangasalan arboretumissa noin 10 -vuotiaalla pensaalla ei talvivaurioita ole esiintynyt.

Kuva; Matti Frick

Siloatsalea (Rhododendron arborescens) on Yhdysvaltain itäosissa luontaisena kasvava kesävihanta pensas, joka kotiseudullaan voi saavuttaa pienen puun mitat. Se viihtyy kosteilla jokivarsilla ja Alleghany-vuoriston rinteillä muodostaen paikoin läpipääsemättömiä tiheikköjä. Helpoimmin lajin erottaa muista pohjoisamerikkalaisista atsaleoista siitä, että sen versot ovat karvattomia toisin kuin lähisukulaisillaan, joiden kanssa se risteytyy helposti.
Siloatsalea kukkii lähisukulaisiaan myöhemmin, Kangasalla vasta kesä- heinäkuussa eli juuri parhaillaan. Sillä on suuret torvimaiset valkoiset kukat, jotka tuoksuvat voimakkaasti. Tuoksua on vaikea kuvailla, mutta kerrotaan, että se muistuttaa kanelia tai heliotrooppia. Yli 20 vuotta vanhat pensaat eivät Kangasalan arboretumissa ole kärsineet talvivaurioita.

Kuva; Antti Harkko

Vuoden yrityspositiivisin yritys on Artekno Oy, kunniamaininta Arboretum Frickille. Lue lisää täältä
www.businesskangasala.fi/vuoden-yrityspositiivisin-yritys-on-artekno-oy-kunniamaininta-arboretum-frickille

Löytöruusu ’Ristinummi’ on Ristinummen asemalta Järvenpäästä 1990-luvun alusta löytynyt ruusu. Se saattaa olla peräisin Pietarista. Ruusu kasvaa rotevaksi, ainakin 2,5 m korkeaksi pensaaksi. Juurivesoja muodostuu paljon. Kukinta-aikana kesäkuun puolivälistä lähtien se on upea näky. Yksinkertaiset kukat ovat suuria, jopa 12 senttiä läpimitaltaan. Ne ovat aluksi voimakkaan vaaleanpunaisia, mutta vaalenevat liilaksi. Keskiosa on kellertävä. Tuoksu on melko voimakas. Litteitä, viininpunaisia kiulukoita muodostuu aika paljon. Syksylläkin pensas on kaunis: tiilen- tai viininpunainen ruskaväri ja isot litteänpyöreät punaiset kiulukat. Rugosaperimän ansiosta ruskavärien keskelle voi aueta vielä yksittäisiä kukkia.

Kangasalla ruusu on viihtynyt hyvin ja kukkii ruusuista ensimmäisenä.

Kuvat; Antti Harkko

Alppiruusujen kukinta on nyt parhaimmillaan! Eilen arboretumissa kävi n. 700 vierasta, joista 400 oli illansuussa kuuntelemassa "Bachia luonnossa 1" konserttia. Alttoviulisti Hanna Pakkala esitti 45 minuutin konsertissa upean Bachin soolosellosarjan.

Konsertti oli myös Kangasala Classic -kamarimusiikkifestivaalin avaus.

Rodoviikot jatkuvat ensi sunnuntaina 18.6. Kello 14 on teemana rodojen siemenkasvatus. Erkki kertoo havainnollisesti siemenkasvatuksesta ja rodojen lannoituksesta. Annamme osallistujille pienen annoksen siemeneniä ja kasvualustana käytettävää turvetta. Tervetuloa!

Kuvat; Antti Harkko

Rhododendron ’Helsinki University’ on ensimmäisiä kotimaisia alppiruusulajikkeita, joka julkistettiin Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlavuonna 1990. Emona on ollut Mustilanalppiruusu ((R.brachycarpum var. tigerstedtii), pölyttäjää ei tunneta. Se on erittäin kestävä 200 – 250 cm korkea alppiruusulajike.

Lämpimän ruusunpunaiset kukat, joissa on punaoranssi laikutus. Kukinta alkaa kesäkuun alkupuolella. Kangasalla pensaat kukkivat juuri nyt. Lajikkeen kasvutapa on pyöreän säännöllinen ja lehdet ovat kiiltävänvihreät.

Kangasalan arboretumissa on paljon yli 25-vuotiaita pensaita, jotka eivät koskaan ole kärsineet talvivaurioita. Helppohoitoinen ja suositeltava pensas jopa Oulun korkeudelle saakka.

Kuva; Antti Harkko

Rhodoalueiden monivärien ilotulitus on alkamassa! Vietämme arboretumissa perinteisiä RHODODENDRON VIIKKOJA 15.6. – 30.6.2023. Viikot käynnistyvät ensi torstaina 15.6. klo 12 alkaen. Tällöin vieraamme voivat tutustua arboretumin värinäytökseen ja klo 16 Kangasala Classic -festivaalin avauskonserttiin ”Bachia luonnossa 1”. (www.kangasalaclassic.fi) Konsertti kestää 45 minuuttia. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin sooloalttoviulisti Hanna Pakkala esittää J.S. Bachin musiikkia. Ilmaiskonsertin jälkeen konserttivieraat pääsevät omatoimisesti tutustumaan arboretumiin. Kahvila Ruusupuu on avoinna aina silloin kun arboretum on auki yleisölle. Autojen pysäköintiin suositellaan Liuksialan koulun pysäköintialuetta.

Rhododendron viikkojen aikana järjestämme erilaista rhodoihin liittyvää ohjelmaa; mm. siemenkasvatuksesta ym. TERVETULOA torstaisin ja sunnuntaisin klo 12. – 16.

Kuvat; Antti Harkko, Matti Frick, Kangasalan Kameraseura

Kelta-atsalea (Rhododendron luteum) on kotoisin Kaakkois-Euroopasta ja Lounais-Aasiasta. Se on suosittu puutarhakasvi, jolla on muutamia hienoja ominaisuuksia. Kukinta alkaa jo lehtien puhjetessa ja etenee portaittain, joten kukinta-aika on pitkä. Kukat tuoksuvat voimakkaasti ja jo muutama pensas puutarhassa luo etelämaalaisen tunnelman. Kelta-atsalea on tavattoman sopeutuvainen ja koska se on kotoisin enimmäkseen hyvin mantereisesta ilmastosta, sen talvenkestävyys on yleensä hyvä. Lisäksi se voi levitä juurivesoista, joten sillä on Rhododendron-suvussa vain harvoin esiintyvää uusiutumiskykyä.

Kangasalla se kukkii juuri nyt ja on viihtynyt hyvin, talvivaurioita ei yli 25 vuoden aikana ole esiintynyt.

Kuvat; Antti Harkko

Koristeomenapuu Aamurusko (Malus 'Aamurusko') on kirsikkapuuta muistuttava koristeomenapuu, joka kukkii touko-kesäkuun vaihteessa, makealta tuoksuvin, puolikerrotuin, hennon vaaleanpunaisin kukin. Syksyllä puun oksia koristavat pienet punaiset omenat. Lehdet ovat puhjetessaan punertavat ja muuttuvat vihreiksi kasvukauden edetessä. Kaunis ja näyttävä, sirolatvuksinen koristepuu sopii hyvin yksin tai ryhmään istutettavaksi. Aamurusko on otettu aikanaan kaupalliseen lisäykseen Lauttasaaresta Isokaaren puistokadulta.

Puu viihtyy parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla, tuoreessa, ravinteikkaassa ja kalkitussa, läpäisevässä maassa. Puu kannattaa istuttaa loivaan kumpuun, joka estää veden kertymisen taimen juurelle, maan painumisen myötä.

Kangasalan arboretumissa on lähes kaikki Suomessa kasvavat koristeomenapuut, joiden kukinta on juuri nyt parhaimmillaan Puut eivät ole kärsineet koskaan talvivaurioista.

Dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum) on kotoisin Itä-Aasiasta; Siperia, Mongolia, Mantsuria, Pohjois-Japani. Se on pystykasvuinen, korkeintaan kahden metrin korkuinen pensas, jolla on tummanvihreät ja pienet nahkeat lehdet. Se on laajalla levinneisyysalueellaan monimuotoinen: jotkut muodot ovat ainavihantia, toiset osittain tai täysin lehtensä karistavia, ja myös lehtien ja kukkien muoto ja koko vaihtelevat. Yleensä lehdistö saa syksyllä keltaisen tai viininpunaisen syysvärin. Sen jälkeen suuri osa lehdistä putoaa, mutta osa säilyy versojen kärjissä yli talven, ja keväällä niiden vihreä väri palautuu. Luontaisilla alueillaan tärkeä hunajakasvi.
Kasvi on hyvin talvenkestävä. Se kukkii aina keväällä ensimmäisenä alppiruusuista, yleensä toukokuun puoivälissä. Kangasalan arboretumissa on paljon dauricumeja ja ne ovat kestäneet vaurioitta jo yli 20 vuotta.

Kuva; Antti Harkko