Aamulla metsäpuiston läpi postilaatikolle meno on aina yksi jännittävimmistä hetkistä päivittäin. Talvella eläinten jäljet, keväällä kasvien herääminen ja lintujen laulu ym. Tänään sateisen yön jälkeen jalkojeni juureen lensi tumman metsän siimeksestä erikoisen näköinen perhonen, jonka etusiivet olivat harmaankirjavat ja takasiivet pilkoittivat kirkkaanoranssina Googlettamalla se oli suhteellisen harvinainen tammiritariyökkönen. Perhonen on kuin kaunis taideteos.
