Arboretum Frick

Historia

Osta lippu!

Historia

Arboretum Frickin alue 3,2 hehtaaria sijaitsee Natura-alueeseen kuluvan lintuveden, Ahulijärven rannalla.
Alue on kuulunut alunperin Kaarina Maununtyttärestä tunnetun Liuksialan kartanon maihin. Kangasalan
kunta osti 22.7.1911 Liuksialan kartanon omistajilta Jalmari ja Adele Meurmannilta 3,62 ha tontin 2.500
markan kauppahinnalla ja perusti paikalle Liuksialan kansakoulun. Koulun paloi vuonna 1927. Palon jälkeen
kunta siirsi koulun lähemmäksi asutusta noin 500 metrin päähän sopivammalle paikalle. Vanha
koulukiinteistö oli autiona 10 vuotta ja myytiin vuonna 1937 Fanni Seppälälle, joka rakensi palaneen koulun
paikalle uuden talon. Kaikki piharakennukset ovat alkuperäisiä vuonna 1911 rakennettuja ja koululle
kuuluneita erilaisia rakennuksia.

15.6.1956 Fanni Seppälä myi kiinteistön tamperelaiselle kenkätehtailija Veikko Urvikolle. Veikko Urvikko oli
innostunut tilan kehittämisestä myytyään Tampereen Pispalassa toimineen kenkätehtaansa. Hän teetti
vuonna 1958 alueelle laajan pihasuunnitelman sekä marja- ja hedelmätarhan paikallisella Veikko Järvelän
Puutarhatyö Oy:llä. Suunnitelmaan ei toteutettu ilmeisesti lähes miljoonaan markkaan nousseen
kustannusarvion johdosta.

Kiinteistön osto

Ostin vaimoni Leilan kanssa kiinteistön toukokuussa vuonna 1981. Kiinteistössä oli asunut Urvikon vanha
pariskunta, joiden kuoleman jälkeen kiinteistö jäi perikunnalle. Perikunnan jäsenet asuivat eri puolilla
Suomea eivätkä olleet kiinnostuneita kiinteistöstä. Huonokuntoiset rakennukset olivat ennen myyntiä olleet
kaksi vuotta autioina, piha ja metsä villiintyneinä ja hoitamattomina. Kaunis miljöö ja järvi kuitenkin tekivät
suuren vaikutuksen meihin. Kaupat tehtiin, vaikka taloon ei aivan heti voinutkaan muuttaa asumaan. Aluksi
remontoitiin päärakennus ja raivattiin piha-alue. Muutaman vuoden aherruksella muutkin rakennukset
kunnostettiin ja seuraavaksi oli vuorossa metsän harventaminen ja siistiminen. Raamit puutarhalle ja
mahdolliselle arboretumille alkoivat olla kunnossa.

Olen taustaltani kaupunkilaispoika ja ollut aiemmin lähinnä kerrostaloasuja ja tehnyt työurani pankkialalla.
Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja sen kauneudesta. Nuoruudessani harrastin monipuolisen urheilun
ohella mm. vesivärimaalausta ja luontovalokuvausta. Tämä vaikutti varmasti osittain kaupan syntymiseen.
Näin paikan kauneusarvot ja mahdollisuudet sekä kehittelin paljon erilaisia ideoita voidakseni tehdä
paikasta puiden, pensaiden ja muiden kasvien avulla kauniimman.

Arboretum
syntyy

Kävimme vuonna 1988 Viron Hiidenmaalla ja siellä näimme metsään istutettuja alppiruusuja. Näky
metsässä oli häkellyttävän hieno ja teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Näin ensimmäinen askel
omaan arboretumiin oli otettu ja alitajuntani lähti tuolloin kehittämään omaa hanketta pihametsään.
Vuonna 1994 kävimme Elimäellä Mustilan arboretumissa, jossa syntyi varsinainen herätys niin
alppiruusujen kuin puiden ja pensaiden istuttamiselle omaan metsään. Mitä, jos minäkin teen metsäämme
oman arboretumin, jossa pääroolissa olisivat Mustilan tapaan alppiruusut ja atsaleat puiden lisäksi. Aluksi
piti tehdä umpitiheään metsään tilaa istutuksille. Kuusivaltaisesta metsästä kaadettiin puista lähes puolet
pois. Valtavat määrät oksistoa poltettiin eri puolilla metsää roihuavissa nuotioissa talkoilla Kangasalan Kisan
suunnistajien kanssa. Otin omaan käyttöön myös naapurin viljelypeltona olleen alueemme. Sen yläosaan kaivettiin pari lampea vesikasveille ja samalla aloitin koko pellon rakentamisen puistoksi. Siitä se sitten
lähti…. arboretum. Hankin metsään ensimmäiset alppiruusut ja istutin erilaisia puiden ja pensaiden taimia
ilman suurempia suunnitelmia metsässä ja pellolla sopiviin paikkoihin. Mustilasta ostettu, vuonna 1992
julkaistu ”Suomen puu- ja pensaskasvio” oli tärkeä apuväline istutusvaiheessa, samoin erilaiset puutarha-
alan lehdet. Tärkeässä roolissa olivat myös puutarha-alan ystävät, jotka mielellään antoivat lisätietoja ja
myös avustivat istutustöissä.

Muutamassa vuodessa erilaisia kasveja oli kertynyt jo paljon ja myös tietomääräni oli lisääntynyt työtä
tekemällä, kirjoja lukemalla ja puutarhavierailuilla koti- ja ulkomaisissa puutarhakohteissa. Kotimaassa
Mustilan arboretum on ollut tärkein innostukseni lähde ja ulkomailla etenkin Irlannin, Puolan, Ruotsin,
Unkarin ja Norjan monet arboretumit sykähdyttivät ja antoivat uusia ideoita omaan puutarhaan. 2000-
luvun alussa tajusin, että puiden ja pensaiden kappalemääräinen keräily ei ole enää tärkein motiivini oman
arboretumin rakentamisessa. Ymmärsin myös, että oma osaamiseni ja hieman hätäinen luonteeni ei riitä
kasvien yksityiskohtien tarkkailuun.

Kauneus ja tunnelma

Päämääräksi ja motiiviksi alueen rakentamisessa tuli puutarhan kauneus ja tunnelma. Se oli hyvä oivallus,
joka on viitoittanut aktiivista tekemistäni näihin päiviin saakka. Puita ja pensaita istuttamalla sopiviin
paikkoihin ”maalaan maisemaa” Uusia alueita ja pieniä puistoja alueen sisälle syntyy tiuhaan tahtiin.
Metsässä tärkein kauneuden ja tunnelman luoja ovat etenkin alppiruusut ja atsaleat sekä magnoliat
kukkaloistossaan oikeilla paikoilla. Pihassa ja entisellä pellolla erilaiset kukkapuut ja perennoista etenkin
pionit ovat tärkeässä roolissa kauneuden ja viihtyisyyden luojina. Liityin Dendrologiseen seuraan,
Rhododendron kerhoon sekä Mustilan Ystäviin. Ruusuista kiinnostuin vasta 2010-luvulla, jolloin liityin myös
Suomen Ruususeuraan. Rhododendron kerhon kautta sain siemeniä ja aloitin oman taimituotannon. Uusia
alppiruusujen ja atsaleoiden taimia syntyi parhaina vuosina 100-150 kpl vuodessa. Myös magnolioita,
erikoisia puita ja perennoja alkoi syntymään eri puolilta hankituista siemenistä.

Julkisuus

Puutarha oli pitkään vain oman perheen ja ystävien tiedossa. Rodojen kukinta-aikaan kesäkuussa
järjestimme puutarhassa vuosittain 2006 alkaen näihin päiviin saakka rodojen kukintajuhlan, jonne
kutsuimme ystäviä jakamaan kukkaloisto ja puutarhan eri osien kauneus kanssamme. Tv-sarjan
Puutarhaunelmia yhtenä tutustumiskohteena oli puistomme vuonna 2008. Se oli lähtölaukaus julkisuudelle
ja erilaiset lehdet halusivat julkaista puutarhasta artikkeleita. Julkisuuden lisääntyessä ovat vuosien
saatossa erilaiset yhdistykset ja yritykset eri puolilta Suomea ottaneet yhteyttä ja kysyneet mahdollisuutta
päästä tutustumaan arboretumiin. Tätä kautta tieto arboretumista on levinnyt ja monet ihmiset ovat
toivoneet, että arboretum avattaisiin myös yleisölle. Koska puutarhaa hoidetaan harrastuksena, omana
pihana ja vain omin voimin ilman ulkopuolista apua, olemme pitäneet kynnyksen aika korkealla vierailujen
suhteen.

Koronakesänä 2020 arboretumin perinteistä rodojuhlaa ystäville ei järjestetty. Sen sijaan kutsuimme
ystäviämme ja heidän kavereitaan tutustumaan arboretumiin rodojen kukinta-aikaan ”avoimet ovet”
periaatteella. Parin päivän aikana yli 100 vierasta kävi tutustumassa puutarhaan. Tämän seurauksena
Business Kangasalan ja Visit Kangasalan henkilöstö innostuivat arboretumista ja innostivat myös meitä
avaamaan arboretum yleisölle. Keväällä 2021 puistomme avattiin yleisölle torstaisin ja sunnuntaisin klo 12
– 16 maksullisena matkailukohteena. Muina aikoina vain tilauksesta eri kokoisille ryhmille. Pienellä
pääsymaksulla arboretumiin tulevat vain puutarhoista kiinnostuneet ihmiset ja toisaalta pääsymaksuista
kertyneet varat voidaan käyttää alueen kehittämiseen.

Kesä 2021

Arboretumin suosio yllätti meidät täysin. Yhteistyö Visit Kangasalan kanssa toimi hyvin ja kumppanimme
teki arboretumiamme tunnetuksi eri medioissa kiitettävällä tavalla. Kotisivuillamme vieraili kesän aikana
22.000 eri ihmistä ja kaikkiaan sivuja luettiin 71.000 kertaa. Fb-sivun tykkääjiä on yli 1.100.

Kesän 2021 aikana 15.5. – 16.8. välisenä aikana arboretum oli avoinna yleisölle 25 päivänä. Tämän lisäksi
erilaiset ryhmät lähinnä linja-autokuljetuksina muina arkipäivinä. Vilkkaimpina päivinä vieraita oli 800.
Vieraita puutarhassa kesän aikana kävi kaikkiaan yli 7.000, joista 90 % oli Kangasalan ulkopuolelta kaikkialta
Suomesta. Kausikorttilaisia oli kaikkiaan 180 ja he saivat tuoda mukanaan myös ystävänsä aina kun
arboretum oli auki yleisölle. Palaute vierailijoilta oli hyvin positiivista.

Metsäpuutarhan tunnelman parantamiseksi toteutettiin yhdessä säveltäjä Heikki Mäenpään kanssa kauan
suunniteltu idea musiikki- ja puutarhataiteen yhdistäminen Kiinasta saamamme kokemusten pohjalta.
Puutarhaan sijoitettiin 4 kovaäänistä, joissa soi taukoamatta hiljaa Heikki Mäenpään koostama sävelteos.
Kiinalaista ja Heikki Mäenpään omaa säveltämää meditatiivista musiikkia. Osa yleisöstä oli jopa haltioitunut
metsän tunnelmasta ja kiitti meitä tästä uutuudesta. Toimintaa kehitetään ja jatketaan tulevina vuosina.

Koiviston Kestikievarin pitämä Kahvila Ruusupuu toimi hyvin keskellä arboretumin aluetta. Vieraat kiittivät
laadukkaista tarjoiluista ja hyvästä palvelusta. Helsingin Sanomat julkaisi heinäkuussa artikkelin ”Salaiset ja
idylliset kesäkahvilat Pirkanmaalla” artikkelin. Siinä ensimmäisenä oli Arboretum Frickin kahvila Ruusupuu.

Suurin ongelma oli autojen pysäköinti. Ohjasimme pysäköinnin koulun päättymisen jälkeen Liuksialan
koulun p-paikalle. Lisäksi rakensimme oman pienen pysäköintialueen tiemme päähän. Sinne ja tien reunalla
olevalle nurmikaistalle sopii 27 henkilöautoa. Kaikki paikat olivat täynnä etenkin alppiruusujen kukinta-
aikaan kesäkuussa

15.2.2022
Erkki Frick
Sivujen valokuvat:
Antti Harkko
Merja Palin
Matti ja Erkki Frick
Kangasalan Kameraseura