Arboretum Frick

Turkintammi (Quercus cerris) kasvaa luontaisesti alueella, joka yltää Ranskan kaakkoisnurkasta Slovakiaan ja Balkanille ja sieltä Vähään Aasiaan ja edelleen Syyriaan ja Libanoniin asti. Se on menestynyt harvinaisena myös Etelä-Suomessa ja Kangasalan arboretumissa n. 20 vuotta.

Puu on melko nopeakasvuinen. Sen juuristosta tulee iso ja syvälle yltävä. Turkintammen runko on yleensä suora. Rungon kuori alkaa lohkeilla jo melko nuorena, jolloin runkoon muodostuu kauniita vaaleita juovia. Turkintammen koristearvo pohjautuu suurelta osin sen kauniisiin lehtiin. Lehdet ovat nahkeita, tummanvihreitä, karheita päältä ja alapuolelta hieman vaaleampia ja villakarvaisia. Lehtilapa on kooltaan noin 6–12 cm pitkä ja 3-5 cm leveä. Lehdet ovat pitkultaisia ja tiheään liuskoittuneita. Jokaisessa lehdessä on 4-9 liuskaa. Lehtien syysväri on keltainen-ruskehtava.

Turkintammi on yksikotinen ja tuulipölytteinen. Puu kukkii alkukesällä samoihin aikoihin lehtien puhkeamisen kanssa. Hedenorkot ovat kellanvihreitä ja riippuvia, jopa 8 cm pitkiä. Emikukat ovat pieniä ja lähes huomaamattomia. Tammenterhot ovat kooltaan n. 2-3 cm. Ne ovat aluksi vihreitä ja muuttuvat kypsyessään vähitellen ruskeiksi. Tammenterhot kypsyvät yleensä vasta seuraavana vuonna. Turkintammen terhojen erityispiirteenä on hapsullinen, ”sammalmainen”, pörröinen kehto, joka peittää noin puolet terhoista.

Turkintammi viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella, lämpimällä paikalla. Se viihtyy parhaiten runsasravinteisessa, tuoreessa ja läpäisevässä maassa. Pitkän paalujuurensa ansiosta se pärjää myös kuivemmilla paikoilla. Kangasalan arboretumissa turkintammi on n. 5 metriä korkea eikä talvivaurioita ole koskaan ollut.

Kuvat; Matti Frick